Hola

Amigos! Aquí estoy! Suomessa oon ja enpä oo kirjottanu tänne mitään paluun jälkeen, ellen nyt väärin katsonut. Soitin eilen Ecuadoriin, hostisäni vastasi puhelimeen (oliko joku yllätys kun kännykkä oli hänen) .. Pyysin pienten kuulumisten jälkeen hostäitini puhelimeen ja toivotin tälle hyvää syntymäpäivää. Olin siis merkannut itselleni viimeisen perheen hostäidin syntymäpäivän oikein. Espanjan puhuminen ei tuntunutkaan enää niin luonnolliselta, asioiden sanomista täytyi miettiä, mutta onneksi yhteys oli hiukan viiveellinen niin sain aina aikaa miettiä uutta juttua. Puhelu oli ollut hyvä ajatus. Tulin puhelusta todella hyvälle tuulelle, vaikka pari kyyneltä valuikin poskea pitkin puhelun loputtua. Taisi sieltä matkalta siis jotain jäädä sydämeen, ainakin viimeinen isäntäperhe.

En väitä etteikö kokemus olisi ollut hieno, mutta aika kovia sain kokea siellä. Vaihtarivuosi ei ollutkaan pelkkää hauskanpitoa ja uusia tuttavuuksia. Se oli ankara kielikoulu, jossa oppi itsestään varmaan enemmän kuin kohdemaasta. Kaikki suunnitelmani eivät menneet niin kuin oletin. Vaihdoin perhettä 2 kertaa ja ensimmäisen kerran jälkeen totesin, että takaisin tulisin jos vielä pitäisi perhettä vaihtaa. Yllättäen toisessa perheessäkin tuli ongelmia, mutta joku sai pääni kääntymään. En tiedä tuliko se vain jenkki kaverini lausahduksesta, joka jäi soimaan päähäni moneksi viikoksi. Lausahduksen pointtina oli se, että kun pääsen takaisin kotimaahan voin todeta, että selvisin vuodestani, vaikka se vaikea olikin. Näinkö voin nyt todeta? Luulisin.

Nyt tentin espanjasta kakkos kurssia, koska se on käymättä. Koe ensiviikon perjantaina. Toivottavasti menee hyvin. :) Keväällä sitte kirjotukset!! :D Hullua.